Isabelle tuli Suomeen 11-viikon ikäisenä Ranskan tuliaisena lomamatkalta. Paula oli käynyt valitsemassa 5-viikkoisesta pentueesta tyttöpennun, ja Isabelle valloitti nopeasti sosiaalisuudellaan ja sisukkuudellaan . Pentueen molemmat vanhemmat metsästävät ja molemmilla on BCE-metsästyskoetulos sekä tottelevaisuuskoetulos. Molemmat vanhemmat ovat myös A-lonkkaisia ja muutenkin terveitä.

Isabelle on osoittanut kykyjä monella rintamalla. Se on käytökseltään hillitty ja lempeä, ja - isohkosta koostaan huolimatta - osaa leikkiä nätisti pienempiensä kanssa, oli sitten kyseessä muutaman viikon ikäiset koiran pennut, kissa (Jokilehdon hiirihirmu Nukka on sen paras kaveri) tai ihmislapset. Vesipelastuksen ja tokoilun se on omaksunut helposti, ja agilitykentälläkin intoa riittää.

Isabelle harrastaa rally-tokoa MES-luokassa ja TOKOa AVO-luokassa.

Metsästysjäljestyksessä Isabelle on seurannut Mikkun tassunjäljissä. Se sai kahdella koekäynnillä kaksi AVO1-tulosta ja siirtyi siis suoraan voittaja-luokkaan. Ensimmäisellä voittajajäljellä tuli yksi hukka hirvenjälkien perään eli VOI2 tulos. Ensimmäisiin ALO-kokeisiin lähdettiin vähän harjoittelematta, ja ensimmäinen osuus menikin vähän riekkumiseksi (metsässä likkuminen on ihanaa!). Sen jälkeen Isabelle keksi jutun juonen, ja selvitti jäljen tyylillä loppuun. Toisin sanoen (kesken kokeen) itseoppinut jälkikoira 🙂

Huomattavampana saavutuksena voi kuitenkin ehkä pitää sen jäljestystä tositilanteissa. Useaan otteeseen se on kutsuttu jäljestämään haavoittunutta hirvieläintä, ja yleensä tapaukset päättyvät onnellisesti haavakon löytymiseen tai toteamiseen, että eläin ei ole pahasti loukkaantunut. Jäljestävä koira on kyllä ehdoton apu haavoittuneiden hirvieläinten löytämiseksi!

Spanielitaipparit Isabelle suoritti puolitoistavuotiaana. Metsästyksessä Isabelleä käytetään lähinnä sorsastuksessa hirvieläinten jäljestyksen lisäksi.