Yhteiset seikkailumme loppuivat liian aikaisin, kun Valka viimeisenä tekonaan osoitti uskollisuutensa ja lojaalisuutensa.
Kuljimme heinäkuussa 2017 metsälenkillä hakkuuaukean/metsän reunaa kun sananmukaisesti melkein törmäsimme hirveen. Tuulisella ilmalla kumpikaan osapuoli ei huomannut toista ajoissa. Hirvi katsoi muutaman hetken, ja toisin kuin yleensä, lähtikin tulemaan kohti. Taisi olla lehmä vasan kanssa, kun tuli ihan tosissaan. Pelästyin yllättävää tilannetta ja hirven hyökkäävää käytöstä niin, että astuin pahasti taaksepäin, ja kaaduin istualleni. Samassa Valka lähti hirveä kohti - oli vähintään yhtä tosissaan kuin hirvikin - ja repäisi remmin kädestäni. Hirvi pääsi potkaisemaan Valkaa kohtalokkaasti, mutta taisi kuitenkin pelästyä koiraa niin paljon, että lähti sen jälkeen toiseen suuntaan.
Meillä päin liikkuu paljon hirviä, ja usein niitä näemmekin, mutta ikinä ei yksikään ole käyttäytynyt mitenkään aggressiivisesti.
Kaikki tapahtui vain muutamassa sekunnissa, ja muutaman metrin matkalla, joten itse en ehtinyt oikeastaan muuta kuin pelästymään, mutta onneksi Valka oli heti ajan tasalla ja tiesi mitä tehdä. Mutta urhea koira jäi toiseksi isolle hirvelle.
Valka on aina kokenut yhdeksi tehtäväkseen minun puolustamisen, ja osoitti kyvykkyytensä kun oli tosi kysymyksessä.
Järkytys koiran yllättävästä ja dramaattisesta kuolemasta on suuri, ja oikeastaan vasta tänään iski todellisuus siitä, että siinä olisi voinut käydä itsellekin todella hullusti. Valka on todellinen sankarini, omistan sille kaikki tulevat metsälenkit - ne olivat sen mielestä kaikista parasta, ja se sai kuolla niin kuin se rakasti elää 
Suomen Kennelliitto myönsi Valkalle Sankarikoiran arvonimen ja se palkittiin Voittaja-näyttelyssä joulukuussa 2017.
