Cid tuli Suomeen puolivuotiaana joulukuussa 2008, kun Taina haki pojan Ranskasta Mme Pêtreltä. Alunperin Paulan piti tuoda Cid Suomeen ja laittaa sijoitukseen - Tainan piti vain hakea koira Ranskasta. No niinhän siinä sitten -yllättävää kyllä - kävi, että reissattuaan Cidin kanssa Provencessa muutaman päivän ja saavuttuaan Suomeen Taina oli jo niin myyty Cidin hurmaavaan luonteeseen että ei enää voinut ajatellakaan luopuvansa pojasta. Jotenkin kyllä tuntuu, että Paulalla oli jotain tämänkaltaista mielessä jo silloin kun ehdotti matkaa Tainalle, itse kun ei työkiireiltään Ranskaan "ehtinyt" lähteä!

Cidin luonteesta kertoo paljon se, kuinka tasapainoinen ja kaikin puolin helppo se on ollut huolimatta siitä, että sen kokemusmaailma koiran kehityksen kannalta kriittisen ensimmäisen puolen vuoden ajalla oli erittäin rajoittunut. Vaikka alussa lähes kaikki (kaupunki, ihmiset, autot, pyörät, leluilla leikkiminen ym) oli uutta ja vähän arveluttavaa, Cid pysyi kaikissa tilanteissa rauhallisena, ja tottui nopeasti uusiin asioihin. Cidiä voikin ehkä pitää hyvänä esimerkkinä barbetin tasaisesta perusluonteesta ja hyvästä hermorakenteesta juuri sen tähden, että varsinkin aluksi siinä näkyi pitkälti koiran perusluonne, opittu ja totuttu selkeästi "hyvin sosiaalistettua" pentua vähemmän.

Cidillä on metsästyskoiran vaistot hyvin tallella ja sen myötä on Tainakin tutustunut metsästyksen saloihin. Spanieleiden taipumuskokeen Cid suoritti noin 1-vuotiaana ja selkeä riistaviettisyys, varsinkin metsäkanalintuja kohtaan, on innostanut spanielimetsästyskoulutuksen pariin. Cid on helppo koulutettava, intoa tekemiseen riittää, mutta toisaalta myös malttia (mukavaa vaihtelua Pyrreihin verrattuna 😉 ), mikä helpottaa erityisesti, kun ei ole itsellä kokemusta metsästyskoirakoulutuksesta.

Cidin kanssa on harrastettu myös mm. vesipelastusta, metsästysjäljestystä ja tottelevaisuutta. Vepen perusteet Cid omaksui melko helposti, ja kesällä 2009 oltiin Ruovedellä Vepe-leirillä oppimassa uutta. Mejää on harjoiteltu kotimetsissä, ja parissa kokeessakin on käyty (melko heikoin tuloksin tosin). Tokoa on treenattu lähinnä omaksi iloksi, tuskin tulee lähdettyä kilpakentille. Cidistä kaikenlainen koulutus ja yhdessä tekeminen on hurjan hauskaa, ja aktivoinkin koiraa opettamalla paitsi "hyviä tapoja" myös monenlaisia temppuja käyttäen operanttia ehdollistamista ("naksutinkoulutusta").

Cidillä on yksi pentue, 24.9.2009 syntyi Kirille (Gale) ja Cidille 6 pentua, joista yhden, Ruskan, otin kotiin isänsä iloksi. Valitettavasti pentueessa ilmeni vakavaa epilepsiaa, ja mm. Ruska menehtyi jo nuorena tämän ikävän sairauden murtamana. Barbeteilla esiintyvää epilepsiaa on nyt alettu tutkimaan, ja toiveissa on, että sairauden genetiikka opitaan ymmärtämään ja mahdollisesti myös kehittämään geenitesti, jolla perinnöllinen taipumus sairauteen voitaisiin todeta.